Koen ensimmäistä kertaa elämässäni, että minulla on kirkas tarkoitus. Haluan edesauttaa radikaalisti paremman työelämän syntymistä Suomeen. Uskon, että Teal Suomi -yhteisön kautta tämä voisi jopa olla mahdollista saavuttaa.
Asiaa edistetään pitkälti sosiaalisessa mediassa, etenkin Facebookissa ja Slackissä. Näen sosiaalisen median hyödyt. Sen avulla on mahdollista helposti saada mukaan ihmisiä, sillä lähes kaikki ovat Facebookissa. Slack ja facebook mahdollistavat myös yhteisön kommunikoimisen erittäin läpinäkyvästi. Keskusteluihin on helppo kenen tahansa liittyä ja antaa sitä kautta pienikin kontribuutio asian edistämiseksi.
Samalla huomaan, että sosiaalinen media aiheuttaa itselleni valtavia haasteita. Ensinnäkin, välillä viestien määrä ylittää kykyni käsitellä niitä. Huomaan, että kun hypin slack-kanavalta toiselle, jossain kohtaa pääni ei enää pysy perässä. Keskittymiskykyni alkaa herpaantua ja jotkut asiat saattavat mennä ohi vaikka olisin lukenut ne. Joskus en vain jaksa ottaa kantaa johonkin asiaan tai lukea jotain keskustelua kunnolla, vaikka ne olisivat olleet minulle relevantteja, sillä kiintiöni päivän osalta on tullut täyteen.
Toiseksi, sosiaalinen media aiheuttaa minussa addiktiivista käyttäytymistä. Kun olen laittanut Facebookiin jonkun viestin, saatan maanisesti käydä katsomassa 10 minuutin välein olisiko joku tykännyt siitä tai kommentoinut. Samoin Slackiä pitää tsekkailla vähän välein ihan varmuuden vuoksi, josko joku olisi sinne jotain kirjoitellut. Tämä kaikki syö tietysti tehojani muualla.
Tuskinpa kamppailen yksin asian kanssa? Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia asiaan. Miten sosiaalisesta mediasta voisi saada sen kiistattomat hyödyt ilman sen varjopuolia. Onko sosiaalinen media hyvä ensisijaisena kanavana edistää tällaista asiaa vai olisiko parempia keinoja?
Olisi mukavaa, jos kommentoisit alle ajatuksiasi aiheesta! Seuraan kuitenkin pakkomielteisesti kommentteja. :)
Hyvä kirjoitus Topi ja jaan ajatuksesi. Istuin juuri business-seminaarissa kuuntelemassa Esa Saarista. Hän puhui itselleni tärkeästä aiheesta, läsnäolosta ja kohtaamisesta. Samalla kun halusin jokaisella solullani, kaikki aistit auki olla läsnä ja keskittyä vain siihen hetkeen, ääni sisälläni huuteli "ota kuva, kiteyttä ajatus, jaa someen, tviittaa..." Maailman paine olla reaaliaikainen, nopea ja tehokas taistelee inhimillisyyttä ja läsnäoloa vastaan. Oma ratkaisuni: pyrin olemaan kaikissa kohtaamisissa läsnä vain siinä hetkessä, ja sopivassa välissä, tilaisuuden jälkeen, voin selkeyttää ja kiteyttää ajatuksia ehkä myös someen. Sama ajatus teal-yhteisön kanssa. Toivon aitoja kohtaamismahdollisuuksia kasvokkain ja sen lisäksi pidetään some sujuvana yhteistyön mahdollistajana näiden kohtaamisten ulkopuolella. Ja mitä tulee henkilökohtaiseen addiktoitumiseen, olen pyrkinyt selkeästi rajaamaan somessa vietettyä aikaa. Tsemppiä Topi sulle, mulle ja meille kaikille tasapainon löytämises…